Entä jos idea, joka kuulostaa tänään täysin järjettömältä, onkin muutaman vuoden päästä jotain, mitä ilman emme osaisi enää elää?
Olet varmasti joskus saanut ajatuksen, joka on tuntunut hieman liian oudolta sanottavaksi ääneen. Ehkä kyseessä on uudenlainen sovellus, ratkaisu johonkin arjen ongelmaan tai tapa tehdä tuttu asia aivan eri tavalla.
Sitten mieleen tulee ajatus: eihän tuo kuitenkaan toimisi. Tai jos toimisi, joku olisi varmasti jo keksinyt sen.
Mutta entä jos kaikki ajattelisivat näin?
Monet nykyään itsestään selviltä tuntuvat keksinnöt ovat joskus olleet vain erikoisia ajatuksia, keskeneräisiä kokeiluja tai jopa epäonnistumisia.
Maailman tunnetuin epäonnistunut liima?
Post-it-muistilaput ovat niin tavallinen osa arkea, ettei niiden alkuperää tule juuri ajatelleeksi. Niiden syntytarina on kuitenkin kaikkea muuta kuin tavallinen.
1960-luvulla 3M-yhtiön tutkija Spencer Silver yritti kehittää vahvempaa liimaa. Lopputulos oli kuitenkin päinvastainen: liima tarttui kevyesti ja irtosi helposti.
Ei siis aivan sitä, mitä oli tarkoitus keksiä.
Keksinnölle ei myöskään löytynyt heti sopivaa käyttötarkoitusta. Vasta vuosia myöhemmin toinen työntekijä, Art Fry, huomasi tarvitsevansa kirjanmerkin, joka pysyisi paikallaan mutta irtoaisi vahingoittamatta paperia.
Silverin kehittämä liima osoittautui täydelliseksi ratkaisuksi.
Näin sai alkunsa Post-it-muistilappu, joka löytyy nykyään lähes jokaisesta toimistosta ja opiskelijan työpöydältä.
3M kertomus Post-it-lappujen synnystä
Ajattele, jos koko keksintö olisi hylätty vain siksi, ettei se vastannut alkuperäistä suunnitelmaa.
Joskus idea ei siis ole huono. Sen todellista mahdollisuutta ei vain ole vielä huomattu.
Entä jos oma idea tuntuu liian pieneltä?
Kun puhutaan innovaatioista, mieleen tulevat helposti suuret teknologiayritykset, tekoäly ja mullistavat keksinnöt.
Silloin voi tuntua, ettei omalla pienellä ajatuksella ole kovinkaan suurta merkitystä.
Todellisuudessa moni hyvä ratkaisu saa alkunsa jostain paljon tavallisemmasta. Jostain, mikä ärsyttää arjessa, vie turhaa aikaa tai ei yksinkertaisesti toimi niin hyvin kuin voisi.
Kuvitellaan esimerkiksi opiskelija, joka huomaa harjoittelupaikassaan jonkin jatkuvasti toistuvan ongelman. Työntekijät käyttävät viikoittain tunteja tehtävään, jonka voisi ehkä hoitaa yksinkertaisella digitaalisella työkalulla.
Yrityksessä toimintatapaan on voitu tottua niin hyvin, ettei sitä enää edes kyseenalaisteta. Opiskelija puolestaan katsoo tilannetta ensimmäistä kertaa ja kysyy: miksi tämä tehdään näin?
Ja juuri siitä voi alkaa jotain uutta.
Kaikki innovaatiot eivät tarvitse miljoonien eurojen rahoitusta tai vuosien tutkimustyötä. Joskus tarvitaan vain joku, joka huomaa ongelman ja uskaltaa ehdottaa siihen erilaista ratkaisua.
Miksi emme uskalla kokeilla?
Hyvän idean keksiminen on yksi asia. Sen kertominen ääneen voi olla jo paljon vaikeampaa.
Entä jos muut eivät ymmärrä sitä? Entä jos se ei toimikaan? Entä jos ajatus kuulostaa muiden mielestä täysin typerältä?
Varsinkin opiskelijana voi helposti ajatella, ettei oma osaaminen vielä riitä uuden kehittämiseen. Ehkä pitäisi ensin valmistua, saada enemmän kokemusta tai tietää tarkalleen, miten idea toteutetaan.
Mutta tarvitseeko?
Harva uusi ratkaisu syntyy valmiina. Ideoita kehitetään, muutetaan ja joskus aloitetaan kokonaan alusta.
Hyvä esimerkki tästä on James Dyson, joka rakensi 5 127 prototyyppiä kehittäessään pölynimuriaan. Tuhannet kokeilut eivät johtaneet heti onnistumiseen, mutta niiden avulla hän pystyi vähitellen kehittämään toimivan ratkaisun.
James Dyson Foundation – Dysonin tarina
Toki jokainen idea ei vaadi tuhansia yrityksiä. Joskus yksi pieni kokeilu riittää osoittamaan, kannattaako ajatusta kehittää eteenpäin.
Epäonnistuminenkaan ei välttämättä tarkoita, että koko idea pitäisi unohtaa. Se voi kertoa, mikä ei toimi ja mitä kannattaisi seuraavaksi tehdä toisin.
Mitä jos kokeilisit?
Mistä sitten tietää, onko oma idea oikeasti hyvä?
Ehkä sitä ei tarvitsekaan tietää heti.
Ensimmäinen askel voi olla niinkin yksinkertainen kuin ajatuksen jakaminen kaverille, opettajalle tai jollekin aivan toisella alalla työskentelevälle.
Joskus toinen ihminen näkee ideassa mahdollisuuden, jota ei itse tullut ajatelleeksi. Joskus keskustelu puolestaan osoittaa, ettei ratkaisulle olekaan todellista tarvetta.
Molemmat ovat hyödyllisiä lopputuloksia.
InnoFinlandissa haluamme rohkaista opiskelijoita, yrityksiä ja eri alojen osaajia tuomaan omia ajatuksiaan esiin ja kokeilemaan niitä käytännössä.
Opiskelijalla voi olla kiinnostava idea, mutta ei vielä kaikkia taitoja sen toteuttamiseen. Yrityksellä voi olla ongelma, johon se ei ole löytänyt ratkaisua. Kun nämä kaksi kohtaavat, jotain uutta voi alkaa syntyä.
Eikä kaiken tarvitse johtaa suureen keksintöön tai uuteen yritykseen. Joskus jo pieni parannus arjen toimintatapaan voi olla arvokas.
Ehkä seuraava hyvä idea on jo keksitty
Se voi olla opiskelijan muistikirjassa, yrityksen kahvipöytäkeskustelussa tai ajatus, joka on jäänyt vuosiksi odottamaan parempaa hetkeä.
Emme voi etukäteen tietää, mistä seuraava kiinnostava ratkaisu syntyy.
Siksi kaikkea ei kannata arvioida vain sen perusteella, kuinka realistiselta se ensimmäisellä hetkellä kuulostaa.
Seuraavan kerran, kun mieleesi tulee hieman erikoinen ajatus, kirjoita se muistiin. Kerro siitä jollekulle. Kysy, voisiko sitä kokeilla.
Ehkä se ei toimi. Ehkä sitä pitää muuttaa. Tai ehkä huomaat jotain, mitä kukaan muu ei vielä ole tullut ajatelleeksi.
Entä jos huonon ja hyvän idean välillä ei aina olekaan niin suurta eroa? Joskus tarvitaan vain oikea hetki, uusi näkökulma ja joku, joka uskaltaa kokeilla.
